Da Vinci -koodia murtamassa

Dan Brown
Da Vinci -koodi (2001)
Doubleday, 520 s









Minulla oli ollut suunnitelmissa jo jonkun aikaa lukea kyseinen kirja, mutta en ikinä saanut aloitusta aikaiseksi. Nyt kun näin mahdollisuuteni tulleen, en epäröinyt hetkeäkään. Sivumäärän tarkistaessani toivoin vain, etten katuisi valintaani. Enkä katunut.
Dan Brownin Da Vinci -koodi ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Se pitää otteessaan alusta alkaen loppuun asti. Kirja nosti tietyissä kohdissa sykettä mukavasti, mikä sai sivut kääntymään loppua kohden yhä nopeammin ja nopeammin. Vaikka ennustettavissa oleva hollywoodimainen loppu, jossa päähenkilöt lopulta saavat toisensa, tietyllä tavalla pilasi muuten niin arvaamattoman jännitävän tarinan, ei se kuitenkaan haitannut. Voi olla, että se mikä teki kirjasta niin hyvän, oli Brownin luoma tunnelma, joka leikitteli katsojan mielellä, eikä sammuttanut jännitystä missään vaiheessa. Tunnelma oli siis se, mikä sai minut kääntämään sivuja jatkuvasti.

Da Vinci -koodista on varmasti jokainen kuullut jotain. Tarina alkaa siitä, kun Louvren taidemuseon intendentti Saunieré murhataan. Kuolemaisillaan oleva mies jättää kasan vihjeitä, ei niin murhaajasta vaan salaisuudesta, jonka paljastumista katolinen Vatikaani pelkää kuollakseen. Arvoituksia lähtee ratkaisemaan Saunierén tyttärentytär kryptologi Sophie Neveau ja amerikkalainen symbolien tutkija Robert Langdon, jota syytetään intendentin murhasta. Loppu huipentuu mahtavan Graalin maljan etsintään, mikä kehkeytyy veriseksi kilpajuoksuksi eri tahojen välillä. Kirjassa murhataan, kuollaan, valehdellaan ja jopa rakastutaan. 

Kirjan juoni on kerrassaan loistava kokonaisuus. Tiettyjä puutteita tosin löytyi, kuten esimerkiksi se, kuinka kuolemaisillaan oleva mies olisi ehtinyt keksiä ja valmistaa kaikki ne vihjeet pitkin Louvren valtavaa salia. Mies ei edes ollut kovin nuori eivätkä välimatkat lyhyitä. En tiedä olisiko se fyysisesti vain lähes mahdotonta vai aivan täysin mahdotonta. Myöskin skeptinen mieleni tarttuu välittömästi kirjassa esitettyjen "faktojen" paikkansapitävyyksiin. On selvää, että kirjasta herännyt kohu on syntynyt enemmänkin sen sisällön kuin tarinan vuoksi.

Itse suurena arvoitusten ja ongelmatehtävien ratkaisijana voin todeta kirjan olevan erityisen viihdyttävä minun kaltaisilleni ihmisille. Oli sietämätöntä odottaa, että päähenkilöt itse ehtisivät ratkaista anagrammiksi tarkoitetun vihjeen, joka johti heidät Mona Lisan maalauksen luo kirjan alussa. Arvoitusten ratkaiseminen ennen päähenkilöä on tavattoman palkitsevaa. Samalla ovelat arvoitukset ja anagrammit saivat minut kiinnostumaan kirjasta vielä enemmän. Sammuttaakseni uteliaisuuteni minun oli jopa googlattava kirjoissa mainitut rakennukset ja maalaukset. Minun oli myös nähtävä ja pohdittava itse, olisiko se mahdollista, että maalauksessa Viimeinen ehtoollinen oleva mies olisikin nainen.

Voin sanoa että Da Vinci -koodi on yksi parhaimmista kirjoista, jonka olen ikinä lukenut, ja lyön vaikka pääni vetoa, että se ei ole ainoastaan minun top kolmessani, ottaen huomioon, että kirjaa on saatu myydyksi yli 80 miljoonaa painosta.